KHO: Järjestelmällinen vedonlyönti voi olla verotuksessa tulonhankkimistoimintaa

Korkein hallinto-oikeus (KHO) on antanut ratkaisun, jolla voi olla merkittävä vaikutus aktiivisten vedonlyöjien verotukseen Suomessa. KHO:n mukaan riittävän laajaa ja järjestelmällistä urheiluvedonlyöntiä voidaan verotuksessa pitää tulonhankkimistoimintana. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hävityt vedot voidaan vähentää verotettavista voitoista.

Ratkaisusta kertoi ensimmäisenä asianajaja Joonas Karhu LinkedIn-julkaisussaan, ja aiheesta uutisoi myös kansainvälinen alan media iGaming Expert. Päätös on toinen KHO:n rahapeliverotusta koskeva linjaus noin kolmen kuukauden sisällä, ja se osuu ajankohtaan, jolloin Suomen rahapelimarkkina valmistautuu suureen murrokseen.

Mitä KHO tarkalleen linjasi?

Ratkaisun ydin on siinä, miten vedonlyönti luokitellaan verotuksessa. KHO katsoi, että kun vedonlyönti on riittävän laajaa ja järjestelmällistä, sen voidaan katsoa tulonhankinnaksi. Tämä luokittelu avaa oikeuden vähentää toiminnasta aiheutuneita menoja, kuten:

• Hävityt vedot: tappiolliset vedot voidaan vähentää verotettavista vedonlyöntivoitoista.
• Matkakulut: myös kodin ja työpaikan väliset matkakulut ovat vähennyskelpoisia.

Tärkeä huiomio on kuitenkin se, ettei KHO katsonut vedonlyöntiä elinkeinotoiminnaksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) tarkoittamassa mielessä. Vedonlyöjä ei siis muutu yrittäjäksi, vaan toiminta verotetaan edelleen henkilön muuna tulona, jossa tulonhankkimismenojen vähentäminen on mahdollista.

Ammattipokerin linja laajenee vedonlyöntiin

Ratkaisu ei tule täysin tyhjästä. Suomessa ammattimainen pokerinpeluu on jo aiemmin hyväksytty verotuksessa tulonhankkimistoiminnaksi. Pokerissa taito ja pitkäjänteinen, järjestelmällinen pelaaminen ratkaisevat tuloksen pitkällä aikavälillä, ja nyt KHO on tunnustanut, että sama logiikka voi päteä myös urheiluvedonlyöntiin.

Tämä on looginen jatkumo: vakavasti otettava vedonlyönti perustuu tilastoanalyysiin, kertoimien vertailuun, panostusstrategioihin ja tarkkaan kirjanpitoon. Kun toiminta täyttää nämä tunnusmerkit, sitä on vaikea pitää satunnaisena huvipelaamisena.

Ratkaisun merkitys korostuu, kun muistetaan, miten epäsymmetrinen tilanne on ollut aiemmin. Jos verollisista voitoista ei voi vähentää tappioita, pelaaja voi joutua maksamaan veroa, vaikka koko vuoden nettotulos olisi tappiollinen. KHO:n linjaus korjaa tätä vinoumaa niiden pelaajien osalta, joiden toiminta täyttää tulonhankkimistoiminnan tunnusmerkit.

Kenelle ratkaisu käytännössä kuuluu?

On syytä korostaa, ettei ratkaisu tarkoita, että kuka tahansa vedonlyöjä voisi vähentää tappionsa verotuksessa. Kynnys on korkea: toiminnan on oltava riittävän laajaa ja järjestelmällistä. Satunnainen viikonloppuveto suosikkijoukkueen puolesta ei täytä tätä määritelmää.

Tulonhankkimistoiminnaksi katsomisessa todennäköisesti painavat esimerkiksi:

• pelaamisen säännöllisyys ja volyymi
• dokumentoitu ja suunnitelmallinen pelistrategia
• huolellinen kirjanpito voitoista ja tappioista
• toiminnan tavoitteellisuus tulonlähteenä

Vähennysoikeutta harkitsevan pelaajan kannattaa siksi pitää tarkkaa kirjaa kaikista vedoistaan ja tarvittaessa konsultoida veroasiantuntijaa. Verohallinto arvioi tapaukset aina yksilöllisesti.

Toinen KHO:n rahapeliverolinjaus kolmessa kuukaudessa

KHO on ollut viime aikoina aktiivinen rahapeliverotuksen saralla. Elokuussa tuomioistuin kumosi äänin 3–2 Verohallinnon käytännön, jossa Euroopan talousalueen (ETA) ulkopuolella toimivien nettikolikkopelien voitot verotettiin yksittäisinä pyöräytyksinä. Verohallinnon tulkinnan mukaan jokainen pyöräytys oli erillinen tapahtuma, mikä teki pelaajan kannalta tappioiden huomioimisen käytännössä mahdottomaksi.

Veronmaksajain Keskusliiton veroasiantuntija Miika Härkönen piti tuolloin Taloustaito-lehdelle olennaisimpana sitä, ettei KHO hyväksynyt Verohallinnon näkemystä jokaisesta pelistä täysin erillisenä tapahtumana. Härkösen mukaan epäselvyyttä voi kuitenkin yhä liittyä siihen, mikä lasketaan yhdeksi pelisessioksi ja kuinka pitkä tauko pelien välillä erottaa sessiot toisistaan.

Mitä tämä tarkoittaa Suomen rahapelimarkkinalle?

Ratkaisun ajoitus on kiinnostava. Suomen rahapelimarkkina siirtyy lisenssijärjestelmään 1.7.2027, jolloin Veikkauksen yksinoikeus purkautuu osittain ja kaupalliset toimijat voivat hakea toimilupaa Suomen markkinoille. Uudistus tuo mukanaan myös kysymyksiä pelaajien verotuksesta, ja KHO:n tuoreet ratkaisut selkeyttävät pelikenttää osaltaan jo ennen uuden järjestelmän voimaantuloa.

Pelaajan näkökulmasta kehitys on myönteistä: verotus näyttää siirtyvän kohti mallia, jossa pelaamisen todellinen nettotulos ratkaisee yksittäisten voittojen sijaan. Samalla on muistettava, että kotimaisten ja ETA-alueella toimivien lisensoitujen pelipaikkojen voitot ovat lähtökohtaisesti verovapaita, joten ratkaisut koskevat ennen kaikkea verollisia voittoja.

Seuraamme aiheen kehittymistä ja päivitämme tietoja, kun Verohallinnon soveltamisohjeet tai uudet oikeuskäytännöt tarkentavat linjaa.